Kulttuuritalo Tempossa on pitkään ollut keittiö ja sali, jota on hyödynnetty monin eri tavoin. Ravintolatoiminta oli aluksi pienimuotoista. Tarjolla oli kahvia, mehua, teetä, keksejä ja leipiä. Sen lisäksi talossa on ollut monia ulkopuolisia säätiöitä sekä yhdistyksiä ja yrittäjiä, jotka ovat vuosien saatossa pitäneet yllä ravintolatoimintaa. Kulttuuritalo Tempon pitkän historian ansiosta ravintolatoiminnalla on ollut myös tapahtumarikas ja värikäs historia. Pitäjät vaihtuivat välillä tiuhaa tahtia ja samalla toimintaa on laajennettu ns. kirjastomaiseksi kahvilaksi.
Vahtimestarin ja talonmiehen tehtävät yhdistettiin aluksi ravintolanhoitajan tehtäviin. Työväenyhdistyksen tavoitteena oli, että yksityinen yrittäjä olisi pitänyt talolla raittiusravintolaa. Alunperin yhdistyksen jäsen, Taavetti Viljakainen valittiin tähän toimeen joulukuussa 1900. Työväenyhdistys antoi Viljakaiselle oikeuden harjoittaa ravintoliikettä. Samalla Viljakaiselle annettiin alakerran huoneisto asunnoksi. Vastineeksi Viljakainen maksoi vuokraa 510 markkaa vuodessa työväenyhdistykselle ja huolehti talon ja pihamaan siisteydestä.
Nykyinen sininen kabinetti toimi alku aikoina raittiusravintolan lukuhuoneena ja sinne tuli paljon paikallisia lehtiä. Toimintaa myös virkistettiin lainattavilla kirjoilla, mutta toiminta alkoi pikku hiljaa hiipumaan, koska ei ollut tarpeeksi uusia kirjoja ja kävijät eivät halunneet lukea samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen.
Ravintolatoiminta alkoi jo 1900-luvulta ja se on toiminut vaihtelevasti tähän päivään saakka. Nykyinen omistaja Aki Hänninen panostaa Lumo-ravintolaan täydellä sydämellään. Kokit Roope Rask sekä Janne Ikonen tekevät ruokaa puhtaista ja laadukkaista raaka-aineista ja ideoivat ja kehittävät jatkuvasti uusia tuotteita ja reseptejä. Lumo-ravintola koki remontissa täyden muodon muutoksen ja on nyt viihtyisä ja kaunis ympäristö herkulliselle lounaalle tai maukkaalle illalliselle.
Lähde
Viitamies, Janne 1990. Kumous ja kompromissi – Mikkelin työväenyhdistyksen historia 1. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1990.
